Vois sitä tännekin jotain kirjottaa...
Olin tänään pelaamassa sählyä. Kuntoa ei enää ole yhtään, sen kyllä huomasi; olin jo kuolemanporteilla jo noin puolen tunnin päästä. (Tuntuu muuten oudolta kirjottaa suomeksi. Pyydän jo etukäteen anteeksi kirjoitusvirheitä ja finglishiä.) Mutta oikeastaan en voi laittaa huonon kunnon syyksi heikotusta ja oksetusta, jonka takia lähdin vähän muita aikasemmin ottamaan happea ulos.... En ollut syönyt mitään kunnon ruokaa koko päivänä (ainostaan kahvia, teetä ja leipää.) Mulla on aina ollut jotain pientä ongelmaa ruoan kanssa, mutta nyt viime aikoina en ole pystynyt syömään kunnolla oikeastaan mitään. Nykyään kaikki mitä alan syömään jää aina kesken. Koko ajan on nälkä ja ihan vetämätön olo, mutta kun ei kertakaikkiaan saa syötyä niin ei voi mitään. Oon tästä äitille sanonut, mutta ei se varmaan oikein tajunnut mistä puhuin. Se yrittää saada mua aina ulos lenkille, ja lähtisinkin mielelläni, mutta kun ei ole yhtään energiaa... Pitäis varmaan tehdä tälle asialle jotain... En siis todellakaan ole mikään anorektikko (far from it) ja joskus kyllä saan syötyä ihan hyvin. Mutta tuntuu että mahalaukkukin olisi pienentynyt tai jotain, kun ei sitä normaaliakaan annosta saa enää alas kokonaan...
Mun eno Saukki joutui pari päivää sitten sairalaan (veritulppa aivoissa), mutta se pääsi jo tänään kotiin. Mulla oli just mielessä mennä lainaaman Saukilta House:n eka kausi, ja seuraavana päivänä äiti soitti että se on sairaalassa. Tulee mieleen aika pari vuotta sitten, kun suvussa tapahtui niin monta kuolemantapausta yms., että aina kun puhelin soi en melkein uskaltanut vastata kun mietin että ketähän nyt on kuollut.
Voisiko olla masentavampi ensimmäinen posti. It's time for some light entertainment in the form of French and Saunders:
Wiggly cuddles to all.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No niin, nyt alkoi sitten miun spämmääminen tänne. XD
Mie oisin varmaan ihan poikki jo vartin jälkeen. Tunnustan, miulla on järkyttävän huono kunto.
Tuo syömisjuttu kuulostaa miusta aika huolestuttavalta. Miullakin oli nimittäin kevättalvella sitä, että en pystynyt syömään. Piti oikein pakottaa itsensä syömään, sillä eihän sitä jaksa olla jos ei syö. Mutta joka suupalan jälkeeen tuntui siltä, että voisi oksentaa. Eikä tosiaankaan kyse mistään anoreksiasta, sillä rakastan ruokaa normaalisti (vähän liikaakin, mutta ei miulla ole bulimiaakaan...). Sitten oli unettomuutta ja muuta. No ensin lääkäri oli vain, että ulkoilua ja sellaista, mutta kun en jaksanut tai halunnut poistua sisältä minnekään. Lopulta sain sitten sen masennusdiagnoosini. Kaikki johtui siis siitä ja nyt kaikki on kunnossa. Mutta juuri siksi siunkin kannattaisi käydä lääkärillä, kun ei aina tiedä mistä mikäkin johtuu... Varsinkin jos on muitakin epämäärisiä oireita tai juttuja. Mie nyt olin aika selvä tapaus jo silloin keväällä... (Mutta en nyt yritä olla mikään asiantuntija tai lääkäri tmv., olen vain nimimerkillä kokemusta on...)
Tuo on kauheaa, kun jotain pahaa tapahtuu, niin sitten sitä oikein odottaa, milloin seuraavaksi sattuu jotain, kenties vielä pahempaa.
Lähetä kommentti