ew.

En mennyt tänään pelaamaan sählyä, koska taas tuntui siltä että hyvä jaksaa jalkaa nostaa. Ei ollut oikeen mitään jääkaapissa, joten ei oikeen tullut syötyäkään. Kävin sitten ostamassa tortillamateriaalit, ja toisen syötyäni alkoi oksettaa (eikä ole vieläkään kyökitys mennyt ohi.) Että kiva. On tässä sitten bulimikoksi vissiin tulossa. En kyllä mitään oksentanut, mutta lähellä oli/on.

maybe we weren't so human, but if we cry we will rust

My new favourite ad:


Reminds me of this:

The songwriter's dead.

"Today, in the year of our Lord 2005,
Tuomas was called from the cares of the world.
He stopped crying at the end of each beautiful day.
The music he wrote had too long been
without silence.

He was found naked and dead,
with a smile in his face, a pen and
1000 pages of erased text."


I couldn't stop crying after that verse.

----------------
Now playing: Nightwish - [Dark Passion Play #01] The Poet And The Pendulum
via FoxyTunes

i'm going to hit all you funny bones with this xylophone stick...

Vois sitä tännekin jotain kirjottaa...

Olin tänään pelaamassa sählyä. Kuntoa ei enää ole yhtään, sen kyllä huomasi; olin jo kuolemanporteilla jo noin puolen tunnin päästä. (Tuntuu muuten oudolta kirjottaa suomeksi. Pyydän jo etukäteen anteeksi kirjoitusvirheitä ja finglishiä.) Mutta oikeastaan en voi laittaa huonon kunnon syyksi heikotusta ja oksetusta, jonka takia lähdin vähän muita aikasemmin ottamaan happea ulos.... En ollut syönyt mitään kunnon ruokaa koko päivänä (ainostaan kahvia, teetä ja leipää.) Mulla on aina ollut jotain pientä ongelmaa ruoan kanssa, mutta nyt viime aikoina en ole pystynyt syömään kunnolla oikeastaan mitään. Nykyään kaikki mitä alan syömään jää aina kesken. Koko ajan on nälkä ja ihan vetämätön olo, mutta kun ei kertakaikkiaan saa syötyä niin ei voi mitään. Oon tästä äitille sanonut, mutta ei se varmaan oikein tajunnut mistä puhuin. Se yrittää saada mua aina ulos lenkille, ja lähtisinkin mielelläni, mutta kun ei ole yhtään energiaa... Pitäis varmaan tehdä tälle asialle jotain... En siis todellakaan ole mikään anorektikko (far from it) ja joskus kyllä saan syötyä ihan hyvin. Mutta tuntuu että mahalaukkukin olisi pienentynyt tai jotain, kun ei sitä normaaliakaan annosta saa enää alas kokonaan...

Mun eno Saukki joutui pari päivää sitten sairalaan (veritulppa aivoissa), mutta se pääsi jo tänään kotiin. Mulla oli just mielessä mennä lainaaman Saukilta House:n eka kausi, ja seuraavana päivänä äiti soitti että se on sairaalassa. Tulee mieleen aika pari vuotta sitten, kun suvussa tapahtui niin monta kuolemantapausta yms., että aina kun puhelin soi en melkein uskaltanut vastata kun mietin että ketähän nyt on kuollut.

Voisiko olla masentavampi ensimmäinen posti. It's time for some light entertainment in the form of French and Saunders:



Wiggly cuddles to all.